Joskus sitä vain pakenis arjen huumaa. Olisi ihanaa olla täysin villi ja vapaa ja tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Nykyaika vain ei sitä salli. Välillä tulee hetkiä kun laittaa repun selkään ja lähtee juoksemaan kohti tuntematonta, ilman päämäärää. Toisille vapautta on ihanan kirjan lukeminen, ilman keskeytyksiä, toisille se voi olla luksus lomamatka kreikkaan. Minulle se kuitenkin on rauhallinen maaseutu ja jalat. Heh. Kyllä hevosenkin kanssa maastossa on koettu kiitolaukkahetkiä ja se tunne kun tuuli heittelee hiuksia ja tuntee lentävänsä. Mutta kaiken sen jälkeen tulee raskas paluu maan pinnalle ja siihen että se historian essee on kirjoitettava ja englannissa on pidettävä suullinen esitelmä. Jos itse saisin valita muuttaisin amerikkaan keskelle ei mitään hevosteni kanssa ja haistattaisin vitut valtiolle.
Monet suunnittelevat mihin mennä lukion jälkeen. Tuleeko musta nyt sitten lääkäri vai rekkakuski? Onko koskaan kukaan oikeasti ajatellut että elämä olisi jotain muutakin kuin valintojen tekemistä ja että maailmasta selviää kyllä kunnialla vaikkei olisikaan huippukirurgi.
Elokuvissa ja kirjoissa tunnetaan kyllä vapaus ja miten sen voisi saavuttaa ja miten siitä voisi nauttia, mutta kukaan ei taida osata uskaltaa sitä toteuttaa.
Täytyy nyt kyllä myöntää että näillä heppatyttö95:lla (siis tottakai muillakin hevostelioilla) on etu tässä asiassa. Ei kukaan muu ymmärrä sitä isoa eläintä muutenkuin ruokana ja miten eläimestä voisi saada niin suuren onnen ja vapauden tunteen. Siinä on vain minä ja hevonen.
Säälin ehkä hieman huippu este-, koulu- tai kenttäratsastajia. Ovatko he menettäneen "todellisen" ratsastamisen? Sen jossa pidetään hauskaa hevosen kanssa ja hevonenkin nauttii raikkaasta luonnosta, ei pölyisestä maneesista. Tottakai tulee vihaisia kommentteja että ei ne hevoset siitä välitä ja kyllä ne siitä tykkää ja kaikkea sellaista, mutta seuraavilla kuvilla voimme miettiä kumpaa hevonen tekisi.
Heh. Kuvat on sekaisin, mut kumpi? Oikea vai vasen?
